Pallontallaajat.net
Valikko

Sydney nähtävyydet

Ensimmäinen vapaapäivä. Osalla tytöistä oli menoa, joten lähdin kahdestaan toisen meidän opiskelijoista kanssa kiertämään Sydneyn keskustaa ja nähtävyyksiä. Kulkeminen junalla on helppoa ja keskustan alueella sillä pääsee hyvin joka paikaan, etäisyydet on kuitenkin oikeasti pitkiä. Keskusta on valtava ja täynnä pilvenpiirtäjiä, joten kävellessä katuja ei juurikaan näe muutakuin kadun jolla kävelet, taivas on peittynyt rakennusten taa. Kauppoja ja ostareita on joka paikassa loputtomasti.

Ensiksi saavuttiin Sydney Harbour Bridgelle, joka on valtava, korkeuksissa kiiluva silta.

Seuraavaksi mentiin rantaa pitkin Sydneyn oopperatalolle, joka oli pienoinen pettymys. Se on paljon pienemmän näköinen kuin kuvissa ja ainakin tällä kelillä näytti hyvinkin keltaiselta. Ei todellakaan mikään helmenvalkoinen hohtava. Vähän kuin uimahalli laatasta kasattu. Mutta oli se silti arkkitehtisesti hieno.

Lämpö helli plus 30 ja nahka paloi kerrasta paidan kaula-aukosta, muualle olin tajunnut 50kerrointa laittaakin. Eräs mies selitti paluumatkalla junassa Australian yllä olevan niin kova otsonikato, että iho palaa äärettömän herkästi.

 

Ensimmäiset koulupäivät

Lämpöä kamppuksella oli mukavat plus 25-30. Koulu täällä alkaa aikaisintaan kahdeksalta, mutta suuntasimme ensimmäiseksi vaihtoa järjestäneen opettajan Liz luokse, joka oli äärettömän mukavan oloinen. Saimme alueen kartat, hän kyseli hieman kuulumisia, kertoi käytännön järjestelyistä ja asioista. Iltapäivästä uusille opiskelijoille oli hieman ohjelmaa, paljon kojuja, joissa infoa koululla järjestettävistä palveluista ym. Voitin yhdestä kilpailusta itselleni 50aud lahjakortin koulun puotiin, mikä tuli tarpeen kun kävimme ensihoitajien asut tilaamassa. Asuille tuli kuitenkin 100aud hintaa, mutta onneksi 80aud hintaiset sadetakit päädyimme lainaamaan muilta.

Toisena ja kolmantena päivänä osallistuimme jo luennoille ja totesimme yhdessä täällä opetuksen olevan äärettömän laadukkaan oloista, hyvin paljon lääketieteellistä, keskittyen tautien ja tilojen patofysiologiaan ja syihin. Opiskelijatkin vaikuttavat äärettömän fiksuilta, mutta meno tunneille on kuitenkin rento. Opiskelijathan ottavat kouluun lainaan, ja kurssimaksu on noin 1000aud kurssi eli noin 10 000aud keskimäärin tulee vuodessa. Paree jo opetuksen ollakin laadukasta.

Iltapäivät kulutimme ostariin tutustuen ja totesin, etten Suomessa oikeasti omista mitään kunnon helle asuja, joten itse päädyin sellaisia ostelemaan.

Mitään erityistä jet lagia ei tainnut kukaan kokea, ja kello tuntui hyvin kääntyneen.

Ruoka ostosten teon jälkeen oli pettymys todeta monen ruoan maistuvan ihan erilaiselle täällä, esim. ostamani maito ja jugurtti olivat ihan hirveitä, mutta jokaisen valmistajan maito on kuulemma erilaista ja kokeilemalla selviää löytyykä mitään suomalaista vastaavaa.

Artturin asemalla

Matka kentältä Macarthurin asemalle oli yllättävän pitkä. Ollaan kuitenkin Sydneyn alueella, mutta oikeasti keskustaan on 45km, johon taittui noin tunti. Macarthurin asemalta selailin GoogleMapsia ja päätin kävellä kilometrin matkan, kun istumista oli ollut ihan riittämiin jo. Pääsin puoleen väliin matkaa, reppu selässä ja hyvässä helteessä isoa matkalaikkua käsillä työntäen kun iso maasturi pysähtyi viereeni ja komensi kyytiin. Suomalaisena ensimmäisenä tuli mieleen juosta karkuun. Autoa ajoi yksin nainen, joka totesi etten voi kävellen kulkea noin hirveiden kantamusten kanssa. Hän kertoi juuri heittäneensä tyttärensä samalle koululle. Selitin juuri saapuneeni ja olevani ensi kertaa etsimässä koulun asuntolaa. Nostettiin laukut kyytiin ja lähdettiin yhdessä etsimään sitä. Nainen työskenteli itse hoitajana ja tytär opiskeli lääketiedettä. Nainen oli kotoisin afrikasta ja kertoi, että siellä ei pärjää jos ei auteta toisia. Nainen jäi asuntolan luona autoon odottamaan laukkujen kaa mikä hieman hirvitti, mutta kun sain avaimen niin hän auttoi laukut perille ja totesi minun varmaan olevani nälissäni ja lykkäsi sipsipussin vielä kouraan. Kiittelin tietenkin vuolaasti, sillä suomessa harvemmin saa yhtä ihanasti apua tuntemattomalta.

Pääsin vihdoin noin 27h (juna, 2 lentoa ja taas juna) matkustamisen jälkeen pääsin omalle kämpälle purkamaan laukkuni. Suunnittelin nukkuvani KOKO päivän paljaalla patjalla, mutta yksi suomalaisista opiskelijoista saapui myös asuntolalle ja päätettiin lähteä perustarpeita hakemaan.

Kävelyä ostarille tuli varmaan 2km. Sieltä hommattiin petivaatteet, tyynyt, peitot, astia paketteja, pesuaineita, vessa paperia. Kannettavaa oli niin paljon, ettei ruokaa voinut ostaa samalla. Kävely kämpille oli kassien kanssa tuskaista, joten lainasimme yksiä ostoskärryjä, jotka palautimme suoraa kun tulimme uudelleen heti ostarille ruokaa hakemaan. Rahaa paloi hirveän paljon kun kaikki piti ostaa kerralla. Asuntolalla on joka vuosi vaihtareita, joten olisi kiva jos meidän tavarat voisi säilyttää seuraaville…

Kaupat ostarilla sulkevat viiden aikoihin, mutta ravintolat ovat pidempään auki. En ymmärrä kun paikalliset ruokakaupatkin sulkevat niin aikaisin, mutta ilmeisesti ihmiset kulkevat joka paikkaan autoilla ja jostain löytyy joku pidempään oleva ruokakauppa. Macarturin ostari on muuten melko uusi, ja aivan valtava. En ole Suomessa vastaavaan törmännyt… Illasta olikin jo ihan rikki ja uni maittoi. Ja oli hyvä mieli kun tuntui, että suoraa sai kellon käännettyä.

Seuraavana päivänä kaksi muuta suomalaista opiskelijaa saapuivat kamppukselle, ja saimme lopulta muutettua niin, että asumme kaikki samassa luukussa 🙂 Lopuillekin piti tehdä parit kauppareissut ostarille. Siellä kuulimme arkena koulun ja ostarin aseman väliä kulkevan Shuttle bussi, mutta ei näin viikonloppuisin. Lainattiin taas hetkeksi kärryjä.. Päivä kului vähän niinkuin tavaroiden hankkimiseen, laukkujen purkuun, ruoan laittoon.

Matka HEL – SYD

Harkitessasi Finnairin ja halvemman Qatarin välillä lentoja, huomautan että, Finnairin 23kg painorajoitus tulee nopeasti vastaan. Muiden matkaajien blogeista kannattaa myös katsoa vinkkejä ja listoja mukaan otettavista tavaroista, jolloin tärkeimmät ei ainakaan pääse unohtumaan. Vaikka Australiassa Medicare sopimuksen turvin suomalaiset saavatkin kiireellistä hoitoa, suositeltiin vakuutusyhtiön matkavakuutuskortti, kelakortti ja jopa eurooppalainen sairasvakuutuskortti ottamaan mukaan. Eipä olisi itsellä tullut mieleen.

Qatar Airways on useampana vuonna äänestetty maailman parhaaksi lentoyhtiöksi. Helsingin päässä kentällä sainkin hyvää palvelua ihan suomeksi, mutta olin edeltävien viikkojen aikana yrittänyt kysyä matkatavara asioita heidän nettisivuiltaan sekä puhelimitse. Ensimmäinen vastaus oli katsoa linkki heidän sivuiltaan, eli ei vastannut kysymykseeni ja puhelimessa luvattiin sähköpostilla vastaus, sitä kuitenkaan koskaan saamattani. Eli, pikku miinus minulta jo yhtiölle. Finnairilla vaihtoaika Singaporessa oli 1,25h mikä kuulosti siltä, että pienikin lumimyräkkkä Suomen kentällä niin vaihto on menetetty. Qatarilla vaihto on pienellä Dohan kentällä (1 ainoa terminaali ) ja vaihtoaikaa oli pari tuntia. Huomioi, että pidemmän vaihtoajan kanssa, esim. 8h, Dohassa on mahdollista käydä 6h visiitillä maissa ilman viisumia. Kuulemani mukaan lentokentän edestä lähtee tätä varten hop-and-off busseja turisteille.

Pakatessa pidemmälle reissulle mielessä pyöri, minkälaista vaatetta siellä tarvitsee? Australia on Euroopan kokoinen valtio, joten ilmastossa on pohjoisen ja etelän, idän ja lännen välillä hurjaakin vaihtelua. Pieni pettymys kun rantahepenien sijaan totesin Sydneyssa olevan 25-30astetta tällä hetkellä ja toukokuuhun mennessä keskilämpötila laskee noin 16asteeseen. Eli, perus suomen kesän vaatteet mukaan. Asunnoissa tuuli puhaltaa läpi, eikä kolmikerroksisista ikkunoista ole kuultukaan, joten vilu voi tulla. Otin siis lämmintä vaatetta ja mummon ihanat villasukatkin matkaan.

Australia on saarivaltio ja sen ihana, monipuolinen ekosysteemi on äärettömän herkkä reagoimaan tulokaslajeihin. Tullissa on tästä syystä erittäin tarkat maahantuontirajoitukset joihin kannattaa ennakkoon tutustua. Jäi työkaverilta ostamani maailman paras ihovoide kotiin, hunaja/mehiläisvaha valmisteet eivät niiden sisältämän siitepölyn/siementen vuoksi kun ole sallittuja tuoda maahan. Maahantuontirajoituksiin on syytä siis tutustua etukäteen. Lentokentältä saamassani lipukkeessa infottiin myös, ettei Helsingin lentokentältä ostetuja nesteitä, geelejä ja sprayta saa maahan viedä, mutta Dohan kentältä ostaessasi saat ostokset sitten perillä portilta.

Kuvittelin Dohan kentän olevan pieni, 1 terminaalin kenttä, mutta ensin runsaan kävelyn jälkeen piti ottaa vielä sisätiloissa kulkeva pikku “metro”, että pääsi terinaalin toiseen päähän oikealle portille. Jostain syystä tällä matkalla joutui käymään kahden eri turvatarkastuksen läpi tavaroineen. Helsinki-Doha väli kesti 6,5h ja Doha-Sydney väli 14,5h. Aika kului elokuvia katsellen. Ruokaa oli riittävästi ja se oli ihan maukasta. Mutta toki se takapuoli tuolla matkalla puutuu ja pinna kiristyy pikku purkissa.

Opasteet junille olivat Sydneyn kentällä hieman huonot ja info työntekijältä kysyessäni neuvoa hän epäili, että joutuisin bussilla kulkemaan osan matkaa. Löysin kuitenkin laiturille ja hankin matkustuskortin OPALIN joka leimataan aina lähtö kohteessa, että perillä. Korttia veloitetaan matkan mukaan, mutta lentokenttä matka on aina kallein 15-20AUD suunta.